humanistiploki

Menkööt. Tulkoot. Tässä seison kulttuurin etuvartiossa, kun en muutakaan voi. Luottamusta löytyy. Sivistys on luotu vuosisatojen aikana, eikä sitä onnistu pari pölhöä muutamassa vuodessa pesemään pois.

Vielä luotan demokratiaan. Taipuu, vaan ei taitu. Kiitos oppositio. Hyvinä hetkinä pidän kaikista puolueista. Perussuomalaisistakin, kun satun olemaan pienessä hiprakassa ja kallistan päätäni. Karavaani kulkee, vaikka välillä ottaa sydänalasta

* * *

Ihmisarvo ja hitunen ymmärrystä. Muuta ei tarvita. Sen tiesi jo Immanuel Kant, ja se toinen, jonka nimeä en muista. Mutta hän asui torpassa. Typeryksille ei pidä antaa sijaa. Ihminen päämääränä on muutakin kuin kahvikupillinen Essolla. Tarvitaan mahdollisuuksia, ei litistämistä. Aloittakaa lapsista.

Vanha kansa tiesi kaikenlaista. Me tiedämme usein enemmän, eikä tietoa voi enää kätkeä rohdinpaidan laskoksiin. Oletko yrittänyt parantaa tulehdusta kurkumalla? Maailmamme kannattaa rakentaa riippumattoman tiedon majakaksi, eikä repiä opastajaa kivi kiveltä pois. Lasse Mårtenson.

* * *

Sananen kansainvälisyydestä. Aina löytyy niitä, jotka haluavat käpertyä itseensä. Mitä on pelkkä Suomi Suomessa? Se on keskustelu Jussi Halla-ahon seinällä, missä käskyttäjät versovat taskuistaan nationalisteja kuin taikuri kaneja.

Menneessä ei voi elää. Huomista ei tarvitse pelätä. Minä uskon historian tuntemiseen, tieteeseen ja kehityksen ruoskaan. Taiteen voimaan. Ilmastonmuutokseen, jonka ihminen on aiheuttanut. Timo Soiniin en usko, mutta hänen täytyy olla olemassa, koska sain lainaksi tämän oudon puheenparren. Sellainen olen, muuksi en ala. Yksinkertainen kansalainen, ihmisten ystävä.

Kun on yli 30, on vanhempi kuin MM-Juti vuonna 1995.

Kun on yli 30, hahmottaa ensimmäisiä kertoja elämässä, miten pitkä aika 10 vuotta on.

Kun on yli 30, tästä päivästä on pidempi matka omaan lukioaikaan kuin omasta lukioajasta Neuvostoliittoon.

Kun on yli 30, juttelee pokkana kaverin kanssa, miten 2000-luvun alussa Irakin sodan aikaan maailma oli parempi paikka kuin nyt.

Kun on yli 30, kaikki oman ikäiset tietävät, mikä Jyrki oli. Juuri kukaan muu ei sitten tiedäkään.

Kun on yli 30, kuuli kun Sandstorm soi Marilynissa ja Take Me Out Dynamossa. Nyt niitä soitetaan jääkiekko-otteluissa.

Kun on yli 30, tutut urheilijat alkavat lopetella uraansa. Joidenkin kanssa on kasvanut samaa tahtia.

Kun on yli 30, voi olla opiskelijana ikäloppu mutta työpaikan nuorin.

Kun on yli 30, ei enää sotisi etulinjassa, ja hirvittää miten nuoria sinne laitetaan.

Kun on yli 30, jos ei vielä ole lapsia, niitä pitäisi päättää hankkia.

Kun on yli 30, ymmärtää jo osan asioista olevan omien päätösten ulkopuolella.

Kun on yli 30, on yhteiskunnallisesti vastuullinen. Jos iskee rimakauhu, seuraa pääministerin tekemisiä.

Kun on yli 30, tietää saavutusten vaativan ponnistelua. Siitä huolimatta juuri minä voin olla se, joka pääsen kuntoon vain ajattelemalla punttisalia.

Kun on yli 30, on nähnyt ahneen kohtalon olevan paskainen loppu. Paskainen loppu.

Kun on yli 30, ymmärtää katkeruuden olevan mielentila, jossa tyyli on vapaa. Kun paikka maailmankirjallisuuden henkilöhahmona on mahdoton, on tyydyttävä kulmabaarin nurkkapöytään.

Kun on yli 30, tietää ihmisten elämästä yleistämisen olevan vaarallista. Siksi puusilmäinen urpoilu voi hämmästyttää.

Kun on yli 30, erikoislahjakkuuden löytäminen omista taidoista alkaa olla hyvin epätodennäköistä. Se ei haittaa, sillä kun se havaitaan sen täytyy olla jotain perkeleen maagista.

Kun on yli 30, ymmärtää tiettyjen piirteiden vahvistuvan iän myötä ja nyt jo pelottaa mitkä ne ovat.

Kun on yli 30, saa toivoa yhtä asiaa ja se on helppo: suhteellisuudentajua. Ei, vaan päätöksentekokykyä. Sori, kosmista viisautta.

Kosmista viisautta, aijai.