Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi kerää allekirjoituksia 28.5. asti. Lain tavoitteena on parantaa naisparien ja lapsen asemaa käytäntöjä helpottamalla. Laki on valmisteltu edellisen hallituksen aikana, mutta se kuului kaatuneen kristillisdemokraattien vastustukseen.

 

äitiyslaki

Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa 28.5.2016 asti. Graafissa näkyy äitienpäivän kannatuspiikki.

 

Olen itse elänyt suojatun, puusilmäisen elämän. En ole koskaan joutunut toteamaan, että yhteiskunta jossa elän, kohtelee minua lainsäädännön silmissä räikeästi eri tavalla kuin muita. Minun ei ole oikeastaan tarvinnut ikinä selitellä mitään, sillä olen keksityn keskitien mukainen.

Monet ihmiset joutuvat ottamaan elämänsä aikana riskejä. Heidän pitää piilotella itseään, sillä he pelkäävät toisten reaktioita, tai he voivat kävellä häpeilemättä pystypäin ja kestää jokainen paskamyrsky mikä tielle osuu. Ne ovat riskejä, jotka ovat juuri ihmisen elämän suuruisia. Jossain on pyydetty papin siunausta liitolle, ja jossain on pappi siunannut. Jossain on samaa sukupuolta oleva pari päättänyt hankkia yhteisen lapsen ja ympärillä on ollut ihmisiä jotka tukeneet heitä siinä. Siviilirohkeutta tilanteessa, jonka ei pitäisi sitä vaatia.

Minulta löytyy paljon ymmärrystä näiden kysymysten parissa kamppaileville, mutta hyvin vähän heille, jotka katsovat oikeudekseen paheksua toisten ihmisyyttä, elämäntapaa tai valintoja – usein vielä vedoten lasten etuun. He varaavat paljon oikeuksia, mutta ovat valmiita hyväksymään vain harvoja velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Eettinen käytäntö tuskin kestää tiivistä tarkastelua.

Me elämme jatkuvasti muiden ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Olisi kurjaa ajatella, että hyväntahtoisuus loppuu, kun siirrymme monen ihmisen elämän kannalta merkityksellisimpiin asioihin: rakkauteen, parisuhteisiin, lapsiin ja hyvän elämän toteutumiseen. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei katso muuta poliittista ajatussuuntaa, vaan siihen kykenee halutessaan jokainen eduskuntapuolue kokoomuksesta vasemmistoliittoon. Seksuaalivähemmistöjen kohtelun paraneminen on suurin yksittäinen esimerkki siitä, että ajat voivat muuttua paremmiksi ja yhteiskunta voi kehittyä. Jokaisen periaatteen pitää myös siirtyä arkipäivän käytäntöjen tasolle.

Seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet ovat Suomessa tänä päivänä merkittävästi paremmat kuin aiemmin. Se ei silti ole syy ajatella, että olemme saavuttaneet riittävästi, vaan tilaisuus kysyä, mitä me voimme vielä tehdä. Tasaveroisen kohtelun pitää olla aidosti tasaveroista. Nolointa julmuutta muiden ihmisen taholta on se, joka saa ärsykkeensä toisten rakkaudesta. Siksi allekirjoitin tänään kansalaisaloitteen äitiyslaiksi.

Kun on yli 30, on vanhempi kuin MM-Juti vuonna 1995.

Kun on yli 30, hahmottaa ensimmäisiä kertoja elämässä, miten pitkä aika 10 vuotta on.

Kun on yli 30, tästä päivästä on pidempi matka omaan lukioaikaan kuin omasta lukioajasta Neuvostoliittoon.

Kun on yli 30, juttelee pokkana kaverin kanssa, miten 2000-luvun alussa Irakin sodan aikaan maailma oli parempi paikka kuin nyt.

Kun on yli 30, kaikki oman ikäiset tietävät, mikä Jyrki oli. Juuri kukaan muu ei sitten tiedäkään.

Kun on yli 30, kuuli kun Sandstorm soi Marilynissa ja Take Me Out Dynamossa. Nyt niitä soitetaan jääkiekko-otteluissa.

Kun on yli 30, tutut urheilijat alkavat lopetella uraansa. Joidenkin kanssa on kasvanut samaa tahtia.

Kun on yli 30, voi olla opiskelijana ikäloppu mutta työpaikan nuorin.

Kun on yli 30, ei enää sotisi etulinjassa, ja hirvittää miten nuoria sinne laitetaan.

Kun on yli 30, jos ei vielä ole lapsia, niitä pitäisi päättää hankkia.

Kun on yli 30, ymmärtää jo osan asioista olevan omien päätösten ulkopuolella.

Kun on yli 30, on yhteiskunnallisesti vastuullinen. Jos iskee rimakauhu, seuraa pääministerin tekemisiä.

Kun on yli 30, tietää saavutusten vaativan ponnistelua. Siitä huolimatta juuri minä voin olla se, joka pääsen kuntoon vain ajattelemalla punttisalia.

Kun on yli 30, on nähnyt ahneen kohtalon olevan paskainen loppu. Paskainen loppu.

Kun on yli 30, ymmärtää katkeruuden olevan mielentila, jossa tyyli on vapaa. Kun paikka maailmankirjallisuuden henkilöhahmona on mahdoton, on tyydyttävä kulmabaarin nurkkapöytään.

Kun on yli 30, tietää ihmisten elämästä yleistämisen olevan vaarallista. Siksi puusilmäinen urpoilu voi hämmästyttää.

Kun on yli 30, erikoislahjakkuuden löytäminen omista taidoista alkaa olla hyvin epätodennäköistä. Se ei haittaa, sillä kun se havaitaan sen täytyy olla jotain perkeleen maagista.

Kun on yli 30, ymmärtää tiettyjen piirteiden vahvistuvan iän myötä ja nyt jo pelottaa mitkä ne ovat.

Kun on yli 30, saa toivoa yhtä asiaa ja se on helppo: suhteellisuudentajua. Ei, vaan päätöksentekokykyä. Sori, kosmista viisautta.

Kosmista viisautta, aijai.

Tervetuloa blogini pariin. Se oli tarkoitus käynnistää syntymäpäivänäni, mutta päätin ottaa varaslähdön. Älä jätä huomiseksi mitään, jonka voit tehdä jo tänään.

Blogin perustamiselle ei ole erityistä syytä. Jos kuitenkin jonkin kipinän haluaa keksiä, kai sellaiseksi kelpaisi puolivillaiseen öyhöttämiseen kyllästyminen. Monimutkaisiin kysymyksiin löytyy harvoin yksinkertaisia vastauksia. Olen myös kyllästynyt identiteeteillä pelaamiseen. Toisten tyypittely ja palauttaminen johonkin toisarvoiseen ominaisuuteen voi olla käyttökelpoinen väline metsästäjä-keräilijälle, mutta yhteistä maailmaamme se ei tunnu vievän juurikaan eteenpäin.

Tein varmuuden vuoksi nopeasti kolmen kysymyksen Voinko perustaa blogin? -testin.

Onko minulla jotain sanottavaa? Ehkä.
Voiko blogi vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan positiivisesti? Mahdollisesti.
Onko blogin tarkoituksena loukata ketään? Ei.

Näillä vastauksilla päättelin, ettei blogosfäärin laatu ainakaan heikkene omasta panoksestani. Aika näyttäköön.

Sen sijaan on selvää, että jos on jotain asiaa, se kannattaa sanoa. Ilman keskustelua yhteiskunta ei ole mitään. On lukijan tai kuulijan tehtävä päättää, onko puhujalla viime kädessä mitään järkevää sanottavaa. Jokaisella on osallistumisoikeus.

Blogin nimi sisältää kaksi tärkeää asiaa. Humanismi aatevirtauksena ei ole vuosisatojen aikana menettänyt merkitystään. Humanistia tarvitaan esimerkiksi silloin, kun joku “löytää” talouden kaikkia muita elämänaloja määrittäväksi tekijäksi. Kiinnostus ihmiseen on, ja sen pitää olla, loputonta. Seinät taas ovat edelleen ihmiselle luonteva paikka jakaa tietoa ja kertoa tarinoita – purkaa pettymystä ja yllyttää vallankumoukseen tai tunnustaa rakkautta, veljeyttä ja tasa-arvoa.

Tervetuloa.