Onnea, uusi ylioppilas! Tervetuloa aikuisten kerhoon. Meitä on täällä valtavasti eri-ikäisiä, jokaisella takanaan kunniakas menneisyys vedenpitävien suunnitelmien tekemisestä elämässä. Olemme koonneet tulokkaille listan elämänohjeita, joita annamme mielellämme, mutta noudatamme itse vain ontuen.

pääsylippu2

Ole ylpeä suorituksestasi, sillä arvosanoista on kova kilpailu. Kyse on kuitenkin vain polun alusta. Ylioppilastutkinto on kuin ansaittu pääsylippu, jota harvemmin enää kysytään sisällä keikkapaikalla. Hyvä todistus helpottaa opintoihin pääsyä, mutta ilmankin sitä voi pärjätä. Huomaa, että ylioppilaaksi pääseminen on vaatinut opiskelijoilta erilaisen työpanoksen. Kaikilla meistä on omat lähtökohtamme. On kypsyyttä nähdä, mikä elämässä johtuu rakenteista ja mikä ihmisestä itsestään. Kuten näet, täällä kerhossa on myös paljon muitakin kuin ylioppilaita.

Sinä olet työteliästä sukupolvea, joka on syntynyt erilaiseen maailmaan kuin vanhempansa. Näin aikuisten kesken, meillä karkaa välillä mopo käsistä nuoremmista puhuttaessa. Älä välitä päättäjien piiskan sivalluksista. Sinun iässäsi nykyiset sedät ja tädit eivät suinkaan kävelleet kouluun talvipakkasilla ja murehtineet eläkevelvoitteista, vaan he imuroivat jaffaa ja haaveilivat tennarit ojossa elämän mahdollisuuksista. Tytöttelyyn ja pojitteluun voi vastata tiedustelemalla viikkorahaa.

Pidä huolta ihmisistä, sillä aikuisuus merkitsee vastuuta. Kun pieni ihminen on kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan, suuri ihminen osaa kantaa vastuuta myös muista. Älä ole pieni ihminen, ole suuri ihminen. Täällä jokainen kirjoittaa omaa historiaansa, eikä kenelläkään ole oikeutta häiritä toista taiteilijaa työssään. Sivistyksen on tartuttava myös sydämeen.

Ihmiset ovat todennäköisesti elämäsi suurin voimavara, muutenkin kuin muuttoapuna. En ole koskaan oppinut nopeammin kuin eri-ikäisiltä ihmisiltä, enkä koskaan tehokkaammin kuin eri mieltä olevilta ihmisiltä. Nauti ystävistäsi. Ystävyyssuhteiden eteen voi kyllä työskennellä, mutta hyviä ystäviä, omaa heimoaan, ei lopulta löydä kuin silkalla taivaallisella tuurilla.

Joskus on syytä kuunnella vanhempiaan. Kokeneemmilta saa hyviä käytännön vinkkejä. Vanhemmat tietävät kokemuksesta, että sitä nukkuu sikeämmin pieni pesämuna tilillä ja että hammaslääkärillä käyminen voi maksaa lentolipun verran. Muista silti, että yhteiskunnan kehittämisessä ja tulevaisuuden pohtimisessa hekin turvautuvat tuttujen näkemyksiin, Googlen tietoihin ja Turun Sanomiin. Samalla viivalla ollaan.

Viimeinen ohje: keskity vain sellaisiin asioihin, joihin voit itse vaikuttaa, ja jos onnistut siinä, kuuntelen mielelläni miten sen teit.

Vielä kerran onnea, ja tervetuloa!

Ylioppilaskokeen valvominen on maailman tylsimpiä työtehtäviä. Kaikkien on oltava hiljaa. Kysymyksiin ei saa vastata. Samean hiljaisuuden rikkoo, kun saattaa kokelaita yksi kerrallaan vessaan. Kokelaat eivät saa nousta pulpetistaan ilman syytä, joten valvojat käyvät nostamassa pudonneet vastauspaperit, kynät ja nenäliinat. Kaikkia ympäröi koskemattomuuden kehä. Niiden tuntien ajan kokelas saa leikkiä kuninkaallista.

 

pencil

Kuva: Dvortygirl (CC BY-SA 2.0)

 

Kokeessa on myös toinen puoli. Siinä on jotain hyvin erityistä, kun kymmenet kirjoittajat keskittyvät omiin vastauksiinsa ja suorittavat rutiinejaan. Jotkut ovat tuoneet mukanaan pelkän mehupullon ja kynän, ja vaatteilla voisi lähteä suoraan baariin. Toisilla on mukanaan satakuntalaisten häiden verran eväitä ja päällään mukavat verskat. Villasukat ovat suosittuja. Kynät suhisevat papereissa. Liikuntasalin ilmastointi hurisee ja puhaltaa lisää kylmää ilmaa. Joku kääriytyy vilttiin.

Ylioppilaskirjoituksilla on Suomessa suuri merkitys, sillä hyvät arvosanat tasoittavat tietä korkeakouluihin. Elämässä voi toki pärjätä hyvin ilmankin, ja sitä tulee nuoria katsellessa mietittyä. Kokeissa mitataan koko lukion aikana, ja jo aiemminkin, opittua. Henkinen paine voi käydä suureksi. Kokelaiden on viimeistään salissa ylitettävä omat pelkonsa oppiaineissa pärjäämisestä, ja siinä riittää kun luottaa hankittuihin taitoihin. Kissanpennuista kasvaa tiikereitä. Opettajat ovat parhaansa mukaan valmistaneet opiskelijat koitokseen, mutta suurin osa työstä on silti tehtävä itse.

Vaikka jokainen kokelas on täysin yksin omien ajatustensa kanssa, olemme silti osa suurta massaa. Suurimmissa kokeissa, äidinkielessä ja englannissa, suoritusmäärät lasketaan kymmenissä tuhansissa. Samaan aikaan koetta siis tehdään kaikissa lukioissa. Kokemus jännityksen tunteesta kokeissa pärjäämisestä yhdistää jokaista suomalaista ylioppilasta, turtumus kokeiden valvomisesta opettajia, ja vastuu kokeiden järjestämisestä rehtoreita. Se on iso juttu, eikä ole yhdentekevää miten järjestelyt sujuvat.

Kun ylioppilaskokeet vähitellen ensi syksystä alkaen sähköistyvät, valvojien työ jonkin verran muuttuu. Lyijykynän tekninen vika on korjattavissa vielä melko helposti, mutta nyt on opeteltava uusia rutiineja. Silti ylioppilaskirjoituksilla on yhä sama merkitys yksilölle. Helpotuksen tunne, kun pääsee salista pois etenkin viimeisen kokeen jälkeen. Jälkipelit kavereiden kanssa, kun käy sattumuksia läpi. Tulokset, valmistuminen – ja sitten kohti jotain uutta.