Lasten hankkiminen tuntuu olevan tapetilla. Ylen A2 vietti taannoin lisääntymisiltaa ja Helsingin Sanomissa julkaistiin tällä viikolla juttu siitä, miksi lapsentekoon ei Suomessa ryhdytä.

Yli 30-vuotiaana lapsettomana miehenä olen kokemusasiantuntijuuden ytimessä. Mikä ihme meitä vaivaa? Kolmekymppisten uranäkymät ja perheenlisäyksen kulujen jakautuminen tasaisesti molempien vanhempien työnantajille ovat keskeisessä asemassa, mutta olen kiinnostuneempi siitä, miten perheen perustamisesta puhutaan.

Ensinnäkin, miehiltä ei kokemukseni mukaan kysytä lapsista. Minulta ei ole koskaan tiedusteltu, aionko hankkia lapsia. Siis ei ikinä. Se ei tarkoita sitä, etteikö asia koskisi miehiä, mutta me joudumme harvemmin ulkopuolisten kyselyiden tai mainonnan armoille. Paitsi että toistuva lapsipuhe loukkaa naisia, jotka kokevat roolinsa ahtaaksi, se jättää miehet perhesuunnittelun ulkopuolelle.

Toiseksi, lasten hankkiminen on usein valinta. Perheet ovat tärkeitä. On hienoa, että on ydinperheitä ja uusperheitä. On upeaa, että on lapsettomuushoitoja ja adoptioita. On erityisen hienoa, että omien valintojen riemu alkaa vähitellen koskea Suomessa yhä useampaa ihmistä. Se ei silti ole yhtään sen erikoisempaa kuin olla lapseton.

Lasten saamisen ja lapsettomuuden tarkastelu auttaa ymmärtämään elämään kuuluvaa sattumaa. Siinä ei voi olla oikeassa tai epäonnistua. Koska lapsia joko on tai niitä ei ole, aihe on hyvin herkkä. Selitysten tivaaminen on julmaa ja satuttaa sekä heitä, jotka olisivat halunneet lapsia että heitä, jotka ovat tietoisesti valinneet lapsettomuuden. Kun ajattelemme “en voisi koskaan ymmärtää toisen elämää”, olemme jonkin olennaisen äärellä. Kysymys omista lapsista koskee kaikkia ihmisiä, mutta saa jokaisen kohdalla erilaisen sävyn.

Uskon seuraavaa:
Miehet haluavat hankkia lapsia. Miesten isyydestä ja lapsettomuudesta pitäisi kirjoittaa kaikista eri näkökulmista. Kuten Helsingin Sanomien jutussa todetaan, biologinen kello koskettaa sekä naisia että miehiä. Erilaisuutensa vuoksi paras aihepiiristä lukemani juttu koski miestä, jota harmitti vietävästi, ettei hänellä ole omia lapsia.

Miehet haluavat olla lasten kanssa kotona. Tuntemani isät ovat puhuneet lämpimästi kotona viettämästään ajasta, jolloin lapsi on oppinut tukeutumaan myös isäänsä. Eläkekertymän vuoksi kenenkään ei kannata jäädä kotiin, mutta se taas on rakenteellinen seikka.

Ihminen voi elää onnellisen elämän ilman lapsia. Perheisiin liittyvät kysymykset osoittavat, että me etsimme ihmisen paikkaa ja tyytyväisyyttä kummallisista suunnista. Ihmiselämän arvoa ei pitäisi koskaan kytkeä siihen, onko hän perheellinen. Ihmisen tehtävä on paljon laajempi.

Lapsettomuuden valinnut ei ole itsekäs. Itsekkyydellä tai epäitsekkyydellä ei ole mitään tekemistä lasten hankkimisen kanssa. Heitä löytyy joka polulta. On vaikea ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi selitellä valintojaan. Kuinka moni perheellinen hankki lapsensa turvatakseen suomalaisen yhteiskunnan jatkuvuuden?

Jos jostain naisesta tuntuu, että kysymys lapsista ja lapsettomuudesta koskee ainoastaan naisia, voin luvata, ettei koske. Asian sukupuolittuminen on vain umpimielinen kinos, joka rohkeiden sielujen on lanattava. Kun perheenlisäyksestä puhutaan tasapuolisesti kaikkia osapuolia koskevana päätöksenä, sekä miesten että naisten valinnanvapaus kasvaa ja erilaisista elämänpoluista tulee hyväksyttäviä.

Onnea, uusi ylioppilas! Tervetuloa aikuisten kerhoon. Meitä on täällä valtavasti eri-ikäisiä, jokaisella takanaan kunniakas menneisyys vedenpitävien suunnitelmien tekemisestä elämässä. Olemme koonneet tulokkaille listan elämänohjeita, joita annamme mielellämme, mutta noudatamme itse vain ontuen.

pääsylippu2

Ole ylpeä suorituksestasi, sillä arvosanoista on kova kilpailu. Kyse on kuitenkin vain polun alusta. Ylioppilastutkinto on kuin ansaittu pääsylippu, jota harvemmin enää kysytään sisällä keikkapaikalla. Hyvä todistus helpottaa opintoihin pääsyä, mutta ilmankin sitä voi pärjätä. Huomaa, että ylioppilaaksi pääseminen on vaatinut opiskelijoilta erilaisen työpanoksen. Kaikilla meistä on omat lähtökohtamme. On kypsyyttä nähdä, mikä elämässä johtuu rakenteista ja mikä ihmisestä itsestään. Kuten näet, täällä kerhossa on myös paljon muitakin kuin ylioppilaita.

Sinä olet työteliästä sukupolvea, joka on syntynyt erilaiseen maailmaan kuin vanhempansa. Näin aikuisten kesken, meillä karkaa välillä mopo käsistä nuoremmista puhuttaessa. Älä välitä päättäjien piiskan sivalluksista. Sinun iässäsi nykyiset sedät ja tädit eivät suinkaan kävelleet kouluun talvipakkasilla ja murehtineet eläkevelvoitteista, vaan he imuroivat jaffaa ja haaveilivat tennarit ojossa elämän mahdollisuuksista. Tytöttelyyn ja pojitteluun voi vastata tiedustelemalla viikkorahaa.

Pidä huolta ihmisistä, sillä aikuisuus merkitsee vastuuta. Kun pieni ihminen on kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan, suuri ihminen osaa kantaa vastuuta myös muista. Älä ole pieni ihminen, ole suuri ihminen. Täällä jokainen kirjoittaa omaa historiaansa, eikä kenelläkään ole oikeutta häiritä toista taiteilijaa työssään. Sivistyksen on tartuttava myös sydämeen.

Ihmiset ovat todennäköisesti elämäsi suurin voimavara, muutenkin kuin muuttoapuna. En ole koskaan oppinut nopeammin kuin eri-ikäisiltä ihmisiltä, enkä koskaan tehokkaammin kuin eri mieltä olevilta ihmisiltä. Nauti ystävistäsi. Ystävyyssuhteiden eteen voi kyllä työskennellä, mutta hyviä ystäviä, omaa heimoaan, ei lopulta löydä kuin silkalla taivaallisella tuurilla.

Joskus on syytä kuunnella vanhempiaan. Kokeneemmilta saa hyviä käytännön vinkkejä. Vanhemmat tietävät kokemuksesta, että sitä nukkuu sikeämmin pieni pesämuna tilillä ja että hammaslääkärillä käyminen voi maksaa lentolipun verran. Muista silti, että yhteiskunnan kehittämisessä ja tulevaisuuden pohtimisessa hekin turvautuvat tuttujen näkemyksiin, Googlen tietoihin ja Turun Sanomiin. Samalla viivalla ollaan.

Viimeinen ohje: keskity vain sellaisiin asioihin, joihin voit itse vaikuttaa, ja jos onnistut siinä, kuuntelen mielelläni miten sen teit.

Vielä kerran onnea, ja tervetuloa!

Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi kerää allekirjoituksia 28.5. asti. Lain tavoitteena on parantaa naisparien ja lapsen asemaa käytäntöjä helpottamalla. Laki on valmisteltu edellisen hallituksen aikana, mutta se kuului kaatuneen kristillisdemokraattien vastustukseen.

 

äitiyslaki

Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa 28.5.2016 asti. Graafissa näkyy äitienpäivän kannatuspiikki.

 

Olen itse elänyt suojatun, puusilmäisen elämän. En ole koskaan joutunut toteamaan, että yhteiskunta jossa elän, kohtelee minua lainsäädännön silmissä räikeästi eri tavalla kuin muita. Minun ei ole oikeastaan tarvinnut ikinä selitellä mitään, sillä olen keksityn keskitien mukainen.

Monet ihmiset joutuvat ottamaan elämänsä aikana riskejä. Heidän pitää piilotella itseään, sillä he pelkäävät toisten reaktioita, tai he voivat kävellä häpeilemättä pystypäin ja kestää jokainen paskamyrsky mikä tielle osuu. Ne ovat riskejä, jotka ovat juuri ihmisen elämän suuruisia. Jossain on pyydetty papin siunausta liitolle, ja jossain on pappi siunannut. Jossain on samaa sukupuolta oleva pari päättänyt hankkia yhteisen lapsen ja ympärillä on ollut ihmisiä jotka tukeneet heitä siinä. Siviilirohkeutta tilanteessa, jonka ei pitäisi sitä vaatia.

Minulta löytyy paljon ymmärrystä näiden kysymysten parissa kamppaileville, mutta hyvin vähän heille, jotka katsovat oikeudekseen paheksua toisten ihmisyyttä, elämäntapaa tai valintoja – usein vielä vedoten lasten etuun. He varaavat paljon oikeuksia, mutta ovat valmiita hyväksymään vain harvoja velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Eettinen käytäntö tuskin kestää tiivistä tarkastelua.

Me elämme jatkuvasti muiden ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Olisi kurjaa ajatella, että hyväntahtoisuus loppuu, kun siirrymme monen ihmisen elämän kannalta merkityksellisimpiin asioihin: rakkauteen, parisuhteisiin, lapsiin ja hyvän elämän toteutumiseen. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei katso muuta poliittista ajatussuuntaa, vaan siihen kykenee halutessaan jokainen eduskuntapuolue kokoomuksesta vasemmistoliittoon. Seksuaalivähemmistöjen kohtelun paraneminen on suurin yksittäinen esimerkki siitä, että ajat voivat muuttua paremmiksi ja yhteiskunta voi kehittyä. Jokaisen periaatteen pitää myös siirtyä arkipäivän käytäntöjen tasolle.

Seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet ovat Suomessa tänä päivänä merkittävästi paremmat kuin aiemmin. Se ei silti ole syy ajatella, että olemme saavuttaneet riittävästi, vaan tilaisuus kysyä, mitä me voimme vielä tehdä. Tasaveroisen kohtelun pitää olla aidosti tasaveroista. Nolointa julmuutta muiden ihmisen taholta on se, joka saa ärsykkeensä toisten rakkaudesta. Siksi allekirjoitin tänään kansalaisaloitteen äitiyslaiksi.

Ylioppilaskokeen valvominen on maailman tylsimpiä työtehtäviä. Kaikkien on oltava hiljaa. Kysymyksiin ei saa vastata. Samean hiljaisuuden rikkoo, kun saattaa kokelaita yksi kerrallaan vessaan. Kokelaat eivät saa nousta pulpetistaan ilman syytä, joten valvojat käyvät nostamassa pudonneet vastauspaperit, kynät ja nenäliinat. Kaikkia ympäröi koskemattomuuden kehä. Niiden tuntien ajan kokelas saa leikkiä kuninkaallista.

 

pencil

Kuva: Dvortygirl (CC BY-SA 2.0)

 

Kokeessa on myös toinen puoli. Siinä on jotain hyvin erityistä, kun kymmenet kirjoittajat keskittyvät omiin vastauksiinsa ja suorittavat rutiinejaan. Jotkut ovat tuoneet mukanaan pelkän mehupullon ja kynän, ja vaatteilla voisi lähteä suoraan baariin. Toisilla on mukanaan satakuntalaisten häiden verran eväitä ja päällään mukavat verskat. Villasukat ovat suosittuja. Kynät suhisevat papereissa. Liikuntasalin ilmastointi hurisee ja puhaltaa lisää kylmää ilmaa. Joku kääriytyy vilttiin.

Ylioppilaskirjoituksilla on Suomessa suuri merkitys, sillä hyvät arvosanat tasoittavat tietä korkeakouluihin. Elämässä voi toki pärjätä hyvin ilmankin, ja sitä tulee nuoria katsellessa mietittyä. Kokeissa mitataan koko lukion aikana, ja jo aiemminkin, opittua. Henkinen paine voi käydä suureksi. Kokelaiden on viimeistään salissa ylitettävä omat pelkonsa oppiaineissa pärjäämisestä, ja siinä riittää kun luottaa hankittuihin taitoihin. Kissanpennuista kasvaa tiikereitä. Opettajat ovat parhaansa mukaan valmistaneet opiskelijat koitokseen, mutta suurin osa työstä on silti tehtävä itse.

Vaikka jokainen kokelas on täysin yksin omien ajatustensa kanssa, olemme silti osa suurta massaa. Suurimmissa kokeissa, äidinkielessä ja englannissa, suoritusmäärät lasketaan kymmenissä tuhansissa. Samaan aikaan koetta siis tehdään kaikissa lukioissa. Kokemus jännityksen tunteesta kokeissa pärjäämisestä yhdistää jokaista suomalaista ylioppilasta, turtumus kokeiden valvomisesta opettajia, ja vastuu kokeiden järjestämisestä rehtoreita. Se on iso juttu, eikä ole yhdentekevää miten järjestelyt sujuvat.

Kun ylioppilaskokeet vähitellen ensi syksystä alkaen sähköistyvät, valvojien työ jonkin verran muuttuu. Lyijykynän tekninen vika on korjattavissa vielä melko helposti, mutta nyt on opeteltava uusia rutiineja. Silti ylioppilaskirjoituksilla on yhä sama merkitys yksilölle. Helpotuksen tunne, kun pääsee salista pois etenkin viimeisen kokeen jälkeen. Jälkipelit kavereiden kanssa, kun käy sattumuksia läpi. Tulokset, valmistuminen – ja sitten kohti jotain uutta.

Kun on yli 30, on vanhempi kuin MM-Juti vuonna 1995.

Kun on yli 30, hahmottaa ensimmäisiä kertoja elämässä, miten pitkä aika 10 vuotta on.

Kun on yli 30, tästä päivästä on pidempi matka omaan lukioaikaan kuin omasta lukioajasta Neuvostoliittoon.

Kun on yli 30, juttelee pokkana kaverin kanssa, miten 2000-luvun alussa Irakin sodan aikaan maailma oli parempi paikka kuin nyt.

Kun on yli 30, kaikki oman ikäiset tietävät, mikä Jyrki oli. Juuri kukaan muu ei sitten tiedäkään.

Kun on yli 30, kuuli kun Sandstorm soi Marilynissa ja Take Me Out Dynamossa. Nyt niitä soitetaan jääkiekko-otteluissa.

Kun on yli 30, tutut urheilijat alkavat lopetella uraansa. Joidenkin kanssa on kasvanut samaa tahtia.

Kun on yli 30, voi olla opiskelijana ikäloppu mutta työpaikan nuorin.

Kun on yli 30, ei enää sotisi etulinjassa, ja hirvittää miten nuoria sinne laitetaan.

Kun on yli 30, jos ei vielä ole lapsia, niitä pitäisi päättää hankkia.

Kun on yli 30, ymmärtää jo osan asioista olevan omien päätösten ulkopuolella.

Kun on yli 30, on yhteiskunnallisesti vastuullinen. Jos iskee rimakauhu, seuraa pääministerin tekemisiä.

Kun on yli 30, tietää saavutusten vaativan ponnistelua. Siitä huolimatta juuri minä voin olla se, joka pääsen kuntoon vain ajattelemalla punttisalia.

Kun on yli 30, on nähnyt ahneen kohtalon olevan paskainen loppu. Paskainen loppu.

Kun on yli 30, ymmärtää katkeruuden olevan mielentila, jossa tyyli on vapaa. Kun paikka maailmankirjallisuuden henkilöhahmona on mahdoton, on tyydyttävä kulmabaarin nurkkapöytään.

Kun on yli 30, tietää ihmisten elämästä yleistämisen olevan vaarallista. Siksi puusilmäinen urpoilu voi hämmästyttää.

Kun on yli 30, erikoislahjakkuuden löytäminen omista taidoista alkaa olla hyvin epätodennäköistä. Se ei haittaa, sillä kun se havaitaan sen täytyy olla jotain perkeleen maagista.

Kun on yli 30, ymmärtää tiettyjen piirteiden vahvistuvan iän myötä ja nyt jo pelottaa mitkä ne ovat.

Kun on yli 30, saa toivoa yhtä asiaa ja se on helppo: suhteellisuudentajua. Ei, vaan päätöksentekokykyä. Sori, kosmista viisautta.

Kosmista viisautta, aijai.