Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä totesi Ylen haastattelussa, että ylioppilaskirjoituksia pitäisi kehittää. Uutisen kärki oli kirjoitusten lakkauttamisessa, mutta Pitkälä puhui myös vaihtoehdosta lisätä kirjoitusten painoarvoa korkeakoulujen opiskelijavalinnassa.

Lukio-opetukseen vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti ainakin neljä asiaa:
1. Opetussuunnitelma, jonka sana on velvoittava, mutta jonka toteuttamista ei käytännössä valvo kukaan (ei, kouluissa ei ole tarkastajia). Opettajien vapaus on suuri, eikä se ole pelkästään huono asia.
2. Ylioppilaskirjoitukset, joita läpäisemättä ei voi saada ylioppilaslakkia ja joiden arvosanat ratkaisevat alasta riippuen joko suoraan tai yhdessä pääsykokeiden kanssa jatko-opintopaikan. Ylioppilaskokeet ohjaavat opetusta, sillä opettajat valmentavat opiskelijoita niihin. Tämä kaventaa opettajien vapautta.
3. Opettajainkoulutus ja opettajien täydennyskoulutus. Täydennyskoulutukseen ei välttämättä ole rahaa.
4. Korkeakouluopiskelijoiden valintaperusteet. Näillä on yllättävän paljon merkitystä.

On pakko tunnustaa, että olen ylioppilaskirjoitusten fani. Se johtuu siitä, että ylioppilaskokeet ovat harvoja kokeita, jotka tarkastaa kaksi ihmistä – opettajan esitarkastuksen lisäksi vastaukset lukee ylioppilastutkintolautakunnon sensori. Yksittäisen opettajan valta kasvaa ja opiskelijoiden yhdenvertaisuus vaarantuu, jos ylioppilaskirjoituksista luovuttaisiin ja samalla pyrittäisiin kasvattamaan lukion arvosanojen painoarvoa jatko-opintojen opiskelijavalinnassa. Eroja kurssisuoritusten arvioinnissa on sekä lukioiden välillä että niiden sisällä.

Ylioppilaskirjoituksia moititaan lukion kehittämistä estäviksi, mutta ne toimivat myös kirittäjänä. Parhaillaan ylioppilaskirjoituksia uudistetaan sähköistämällä ne vuoteen 2019 mennessä kokonaan. Juuri siksi, että ylioppilaskirjoitukset ohjaavat niin vahvasti lukio-opetusta, ne ovat myös erinomainen keino pakottaa uudistuksia lukioissa. Pehmeät ohjauskeinot auttavat heihin, jotka olisivat halukkaita uudistuksiin jo muutenkin. Voi olla, että sähköisyys tuli lukioihin liian myöhään, mutta nyt se on joka tapauksessa käsillä. Ylioppilaskirjoitusten muuttuminen ei edelleenkään muuta opetusta, jos opettaja ei niin halua, mutta ainakin opetuksen tuloksia voi tarkastella koko ikäluokan taitoa mittaavissa päättökokeissa.

Suurimpaan osaan jatko-opintopaikoista valitaan hakijat sekä ylioppilastodistuksen että valintakokeen perusteella. Eikö nykyinen asiaintila ole varsin hyvä, kun opiskelijalle on hyvin sujuneista ylioppilaskirjoituksista lähtöpisteinä hyötyä jatko-opintopaikan saavuttamisessa, mutta kirjoituspäivänä epäonnistuminen ei merkitse sitä, että tie opiskelupaikkaan nousisi lopullisesti pystyyn? Järjestelmä palkitsee sekä puurtajat että myöhäisherännäiset. Sen jälkeen kyvyt ja motivaatio ratkaisevat. Lisäksi monelle alalle voi päästä avoimen yliopiston väylän kautta.

Myönnän, että ainesisältöjen hallitseminen voi aiheuttaa kilpajuoksua ylioppilaskirjoituksia kohti. Siinä tapauksessa ongelma ei välttämättä ole ylioppilaskokeisiin valmistautuminen tai kokeiden stressaavuus sinällään, vaan vaadittavien sisältöjen laajuus.

Kun ylioppilaskirjoituksia kehitetään, sitä ei voi tehdä vain tulevaisuuden työelämän ja jatko-opintojen näkökulmasta. On opiskelijoille ja opettajille oikeudenmukaista, että kokeeseen voi valmistautua huolellisesti lukion aikana. Se ei vie tilaa pois oivalluksia vaativilta tehtäviltä. Useassa Suomen lukioista ei ole mahdollisuutta järjestää suurta määrää syventäviä tai soveltavia kursseja, vaan opiskelijat ovat pääasiassa valtakunnallisten kurssien varassa. Myös heidän on voitava tiedoillaan pärjätä kokeessa.

Opinto-ohjaajana koen, että ongelmana koulumaailmassa ei ole uudistusten puute vaan niiden vauhti. Ostan pätkiksen ja limsapullon sille opetusministerille, joka tyytyy yhden hallituskauden tarkastelemaan edellisten hallitusten uudistusten tuloksia. Lukioissa on käynnissä sekä ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen että opetussuunnitelmauudistus. Korkeakoulujen opiskelijavalintaa on uudistettu merkittävästi säätämällä ensikertalaiskiintiöt pakollisiksi. Alakohtaiset valintaperusteet tulevat usein vain puolta vuotta ennen yhteishakua. Korkeakoulujen valintaperusteet olisi hyvä olla selvillä jo silloin, kun lukion aloittaa, erityisesti jos opintomenestyksen painoarvoa opiskelijavalinnassa kasvatetaan.

 

Kannatan totta kai ylioppilaskirjoitusten kehittämistä – hölmöähän sitä olisi vastustaa. Jos sen sijaan aletaan pohtia niiden lakkauttamista tai päinvastoin painoarvon lisäämistä korkeakoulujen opiskelijavalinnassa, on seurauksia pohdittava tarkoin. Korkeakoulujen pääsykokeissa varmasti riittää kehittämistä, ja esimerkiksi soveltuvuuskokeet voivat olla hyödyllisiä alalle motivoituneiden opiskelijoiden löytämiseksi. Niitä kannattaa uudistaa, mutta sen voi tehdä jo nyt ylioppilaskirjoituksista huolimatta.

humanistiploki

Menkööt. Tulkoot. Tässä seison kulttuurin etuvartiossa, kun en muutakaan voi. Luottamusta löytyy. Sivistys on luotu vuosisatojen aikana, eikä sitä onnistu pari pölhöä muutamassa vuodessa pesemään pois.

Vielä luotan demokratiaan. Taipuu, vaan ei taitu. Kiitos oppositio. Hyvinä hetkinä pidän kaikista puolueista. Perussuomalaisistakin, kun satun olemaan pienessä hiprakassa ja kallistan päätäni. Karavaani kulkee, vaikka välillä ottaa sydänalasta

* * *

Ihmisarvo ja hitunen ymmärrystä. Muuta ei tarvita. Sen tiesi jo Immanuel Kant, ja se toinen, jonka nimeä en muista. Mutta hän asui torpassa. Typeryksille ei pidä antaa sijaa. Ihminen päämääränä on muutakin kuin kahvikupillinen Essolla. Tarvitaan mahdollisuuksia, ei litistämistä. Aloittakaa lapsista.

Vanha kansa tiesi kaikenlaista. Me tiedämme usein enemmän, eikä tietoa voi enää kätkeä rohdinpaidan laskoksiin. Oletko yrittänyt parantaa tulehdusta kurkumalla? Maailmamme kannattaa rakentaa riippumattoman tiedon majakaksi, eikä repiä opastajaa kivi kiveltä pois. Lasse Mårtenson.

* * *

Sananen kansainvälisyydestä. Aina löytyy niitä, jotka haluavat käpertyä itseensä. Mitä on pelkkä Suomi Suomessa? Se on keskustelu Jussi Halla-ahon seinällä, missä käskyttäjät versovat taskuistaan nationalisteja kuin taikuri kaneja.

Menneessä ei voi elää. Huomista ei tarvitse pelätä. Minä uskon historian tuntemiseen, tieteeseen ja kehityksen ruoskaan. Taiteen voimaan. Ilmastonmuutokseen, jonka ihminen on aiheuttanut. Timo Soiniin en usko, mutta hänen täytyy olla olemassa, koska sain lainaksi tämän oudon puheenparren. Sellainen olen, muuksi en ala. Yksinkertainen kansalainen, ihmisten ystävä.

Kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi kerää allekirjoituksia 28.5. asti. Lain tavoitteena on parantaa naisparien ja lapsen asemaa käytäntöjä helpottamalla. Laki on valmisteltu edellisen hallituksen aikana, mutta se kuului kaatuneen kristillisdemokraattien vastustukseen.

 

äitiyslaki

Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa 28.5.2016 asti. Graafissa näkyy äitienpäivän kannatuspiikki.

 

Olen itse elänyt suojatun, puusilmäisen elämän. En ole koskaan joutunut toteamaan, että yhteiskunta jossa elän, kohtelee minua lainsäädännön silmissä räikeästi eri tavalla kuin muita. Minun ei ole oikeastaan tarvinnut ikinä selitellä mitään, sillä olen keksityn keskitien mukainen.

Monet ihmiset joutuvat ottamaan elämänsä aikana riskejä. Heidän pitää piilotella itseään, sillä he pelkäävät toisten reaktioita, tai he voivat kävellä häpeilemättä pystypäin ja kestää jokainen paskamyrsky mikä tielle osuu. Ne ovat riskejä, jotka ovat juuri ihmisen elämän suuruisia. Jossain on pyydetty papin siunausta liitolle, ja jossain on pappi siunannut. Jossain on samaa sukupuolta oleva pari päättänyt hankkia yhteisen lapsen ja ympärillä on ollut ihmisiä jotka tukeneet heitä siinä. Siviilirohkeutta tilanteessa, jonka ei pitäisi sitä vaatia.

Minulta löytyy paljon ymmärrystä näiden kysymysten parissa kamppaileville, mutta hyvin vähän heille, jotka katsovat oikeudekseen paheksua toisten ihmisyyttä, elämäntapaa tai valintoja – usein vielä vedoten lasten etuun. He varaavat paljon oikeuksia, mutta ovat valmiita hyväksymään vain harvoja velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Eettinen käytäntö tuskin kestää tiivistä tarkastelua.

Me elämme jatkuvasti muiden ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Olisi kurjaa ajatella, että hyväntahtoisuus loppuu, kun siirrymme monen ihmisen elämän kannalta merkityksellisimpiin asioihin: rakkauteen, parisuhteisiin, lapsiin ja hyvän elämän toteutumiseen. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei katso muuta poliittista ajatussuuntaa, vaan siihen kykenee halutessaan jokainen eduskuntapuolue kokoomuksesta vasemmistoliittoon. Seksuaalivähemmistöjen kohtelun paraneminen on suurin yksittäinen esimerkki siitä, että ajat voivat muuttua paremmiksi ja yhteiskunta voi kehittyä. Jokaisen periaatteen pitää myös siirtyä arkipäivän käytäntöjen tasolle.

Seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet ovat Suomessa tänä päivänä merkittävästi paremmat kuin aiemmin. Se ei silti ole syy ajatella, että olemme saavuttaneet riittävästi, vaan tilaisuus kysyä, mitä me voimme vielä tehdä. Tasaveroisen kohtelun pitää olla aidosti tasaveroista. Nolointa julmuutta muiden ihmisen taholta on se, joka saa ärsykkeensä toisten rakkaudesta. Siksi allekirjoitin tänään kansalaisaloitteen äitiyslaiksi.